Uuttavuotta viettämässä kaveriporukalla Bretagnessa, tässä ensimmäisenä iltana ihmettelemässä Atlantin valtavuutta

Aamulla kalahallissa ihmettelemässä valtavia nilviäisiä ja ostamassa simpukoita

Aamulla lähdettiin keräämään sydänsimpukoita laskuvesialueelta 

Tällaiselle järvialueen kasvatille valtameren nousu/laskuvesi on  jotakin aivan eksoottista. Nousuja ja laskuja on siis kaksi per päivä ja ne tapahtuvat todella nopealla vauhdilla ja laskuvesialue on valtava. Sydänsimpukoiden kerääminen taas on hommista hauskinta - muistuttaa perunanpoimintaa. Sieltä täältä haravoidaan maata ja kun löytää simpukka apajan niin sieltä niitä sitten löytyy. Liikkumis efekti on taas sama kuin puolukkametsässä - nenä maata viistäen kyykistellään eteenpäin simpukoita haravoiden ja kun pää nostetaan pystyyn niin huomataan että ollaan todella kaukana oikeasta rannasta - ja tässä tulee eteen nousuvesi, eli on todella helppoa löytää itsensä ansasta nousuveden saartamalta särkältä, onneksi me amatöörit olimme asiantuntijoiden kanssa liikkellä

Asiantuntijalla oli myös muita huomioon otettavia vinkkejä. Läheisiltä osterifarmeilta karkaa silloin tällöin ostereita jotka tarrautuvat nousuveden alaisiin rantakallioihin, jotka ovat laskuveden aikana veden päällä  

Ja kun löytyy veitsi taskusta ja sitruuna sen vierestä niin niitä voi käydä hörppäämässä aamuiseksi välipalaksi

Läheisen St Goustain kylässä krepeillä ja laivoja ihastelemassa.

Carnacin kivipaaseja ihmettelemässä

Näitä erikokoisia kiviä (noin 2,5 metristä polven korkuisiin) löytyy peltokaupalla siisteihin riveihin aseteltuina  - kivet on pystytetty 4500-2000 eKr (vertaa Stonehenge 2400-2200 eKr) 

Äiti ja poika kuuntelevat historian siipien havinaa - tänä nimenomaisena hetkenä vakuutuimme Obelixin histroiallisen hahmon olemassa olosta 

Viimeisenä iltana kävelyllä Atlantin rannalla

Ja dolmeneita eli litteitä kiviä pöytäasetelmana ihailemassa  

Dolmenin suulla