Uuttavuotta viettämässä kaveriporukalla Bretagnessa, tässä ensimmäisenä iltana ihmettelemässä Atlantin valtavuutta
Aamulla kalahallissa ihmettelemässä valtavia nilviäisiä ja ostamassa simpukoita
Aamulla lähdettiin keräämään sydänsimpukoita laskuvesialueelta
Tällaiselle järvialueen kasvatille valtameren nousu/laskuvesi on jotakin aivan eksoottista. Nousuja ja laskuja on siis kaksi per päivä ja ne tapahtuvat todella nopealla vauhdilla ja laskuvesialue on valtava. Sydänsimpukoiden kerääminen taas on hommista hauskinta - muistuttaa perunanpoimintaa. Sieltä täältä haravoidaan maata ja kun löytää simpukka apajan niin sieltä niitä sitten löytyy. Liikkumis efekti on taas sama kuin puolukkametsässä - nenä maata viistäen kyykistellään eteenpäin simpukoita haravoiden ja kun pää nostetaan pystyyn niin huomataan että ollaan todella kaukana oikeasta rannasta - ja tässä tulee eteen nousuvesi, eli on todella helppoa löytää itsensä ansasta nousuveden saartamalta särkältä, onneksi me amatöörit olimme asiantuntijoiden kanssa liikkellä
Asiantuntijalla oli myös muita huomioon otettavia vinkkejä. Läheisiltä osterifarmeilta karkaa silloin tällöin ostereita jotka tarrautuvat nousuveden alaisiin rantakallioihin, jotka ovat laskuveden aikana veden päällä
Ja kun löytyy veitsi taskusta ja sitruuna sen vierestä niin niitä voi käydä hörppäämässä aamuiseksi välipalaksi
Läheisen St Goustain kylässä krepeillä ja laivoja ihastelemassa.
Carnacin kivipaaseja ihmettelemässä
Näitä erikokoisia kiviä (noin 2,5 metristä polven korkuisiin) löytyy peltokaupalla siisteihin riveihin aseteltuina - kivet on pystytetty 4500-2000 eKr (vertaa Stonehenge 2400-2200 eKr)
Äiti ja poika kuuntelevat historian siipien havinaa - tänä nimenomaisena hetkenä vakuutuimme Obelixin histroiallisen hahmon olemassa olosta
Viimeisenä iltana kävelyllä Atlantin rannalla
Ja dolmeneita eli litteitä kiviä pöytäasetelmana ihailemassa
Dolmenin suulla
Kommentit